Vaalitavoitteet – Jaana Parviainen
1. Tutkijoiden määräaikaisten työsuhteiden vakinaistaminen
Tutkimuksen menestyminen, rahoituksen hankkiminen ja julkaisut ovat niitä keskeisiä kriteereitä, joiden perusteella yliopisto saa rahoitusta valtiolta. Ne syntyvät tutkimustyön ja sitä tukevan tutkimuspalvelutoiminnan tuloksina. Tuloksellisen ja pitkäjänteisen tutkimustyön kannalta on kestämätöntä, että tutkijat työskentelevät lähes poikkeuksetta määräaikaisissa tehtävissä. Varmistaakseen seuraavan määräaikainen työsuhdepätkänsä tutkija joutuu käyttämään ison osan työajastaan tutkimusrahoituksen hakemiseen. Yliopiston hallituksen päätöksillä voidaan konkreettisesti ohjata sitä, miten täydentävällä rahoituksella työskenteleville tutkijoille voidaan luoda sellaiset olosuhteet, että tutkijoiden työsuhteita voidaan vakinaistaa.
2. Tutkijoiden täydentävän rahoituksen hakemista varten puskurirahastoja
Yliopisto aikoo nostaa täydentävän rahoituksen osuuden koko yliopiston rahoituksesta 40 %:in, vaikka väitelleiden tutkijoiden mahdollisuudet hakea täydentävää tutkimusrahoitusta ovat olennaisesti heikentyneet kokonaiskustannusmallin käyttöönoton jälkeen. Rahoittajasta riippuen yliopiston olisi tarjottava 20–40 %:n osuus projektin kokonaiskustannuksista, mutta "oikean rahan" sijasta yliopisto olettaa 20–40 % osuuden korvaamista opetushenkilöstön tekemillä tutkimustyön tuntikirjauksilla. Tutkijat eivät voi näitä kirjauksia tehdä. Rahoittajat myös edellyttävät, että tutkimusprojektin vetäjällä on oltava työsuhde yliopistoon koko projektin ajan, mikä sulkee kokonaan pois lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa olevat väitelleet tutkijat rahoituksen hakijoina. Yliopiston hallituksen päätöksillä voidaan konkreettisesti tukea väitelleiden tutkijoiden mahdollisuuksia hakea täydentävää rahoitusta esimerkiksi perustamalla puskurirahastoja, joilla puuttuva 20–40%:n osuus korvataan, sekä vakinaistamalla tutkijoiden työsuhteita.
3. Tutkijan urapolun kehittäminen
Opetusministeriön luonnehtiman neliportaisen (nuorempi tutkija, tutkijatohtori, yliopistotutkija/yliopistonlehtori ja professori) tutkijauran tavoitteena on tukea tutkijoiden yliopistouralla etenemistä sekä tavoitteellista siirtymistä uran vaiheesta toiseen. Toistaiseksi Tampereen yliopistossa on tehty hyvin vähän konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla Tampereen yliopiston omien tutkijoiden siirtymistä tasolta toiselle olisi edistetty. Tampereen yliopistossa puuttuu selkeä tutkijoiden urapolkujärjestelmä, jolla joko julkisen tai sisäisen hakumenettelyn kautta edistettäisiin Tampereen yliopiston tutkijoiden uudelle tasolle siirtymistä. Erityisesti siirtyessään kakkosvaiheesta tohtoritutkijoista kolmannelle portaalle yliopistotutkijoiksi tutkijat putoavat täysin tyhjän päälle Tampereen yliopistossa. Tampereen yliopiston kannalta tärkeä ja pitkää koulutusta vaatinut osaamispotentiaali menetetään, jos pätevät tutkijat siirtyvät muihin yliopistoihin tai kouluttautuvat muihin ammatteihin jatkuvan työttömyysuhan alla.
4. Apurahalla työskentelevien tutkijoiden aseman selkeyttäminen yliopistossa
Yliopistossa on perinteisesti tehty tutkimustyötä eri säätiöiden myöntämien apurahojen turvin. Apurahatutkijoiden sosiaali- ja työttömyysturva on viime vuosina parantunut yliopistolla, mutta edelleen apurahalla työskentelevien tutkijoiden asema on monella tavalla heikompi kuin työsuhteisten tutkijoiden. Yliopiston tehtävänä olisi edistää tutkijoiden työuraa siten, että apurahajaksot olisivat tilapäisiä tai siirtymävaiheiden tukimuotoja tutkijan työssä ja tutkija ensisijaisesti työskentelisi työsuhteessa. Vaikka apurahatutkijoiden tilanteet voivat vaihdella työuran eri vaiheissa, yliopistossa on luotava yleiset ja yhtäläiset perussäännöt apurahatutkijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista yliopistossa.
Tampereella 16.10.2012
Jaana Parviainen (6)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti