Yliopiston hallituksen vaalin tulokset on julkaistu. Vaaliliittomme menestyi erinomaisesti: Jaana Parviainen valittiin hallitukseen äänikuningattarena 271 äänellä, ja Kai Halttunen keräsi 127 ääntä. Tarkemmin voit perehtyä vaalien tuloksiin yliopiston intranetin vaalisivuilla (vaatii kirjautumisen peruspalvelutunnuksilla).
Onnittelut ehdokkaillemme hienosta kampanjasta ja kiitokset kaikille edustajiamme äänestäneille luottamuksestanne! Työ tutkijoiden ja opettajien hyväksi jatkuu.
Vaalityöryhmä
HUOM! (1.11. klo 11.00) Uutiseen korjattu Kai Halttusen asema. Yliopiston hallituksella ei ole johtosäännön mukaan varajäseniä, ja täydennysmenettelyn periaatteita ei vielä ole päätetty.
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
tiistai 30. lokakuuta 2012
Mutta, mutta - suuri mutta, kuka pelkää ...
Vaali(kamppailu)n aikana olen osallistunut yliopiston toimintaan monin tavoin. Olen:
- vetänyt yliopisto-opettajille suunnattua työnohjauksellista koulutusta Ryhmä ryhmä 5,
- käynyt ohjauksellisia keskusteluja graduntekijöiden kanssa,
- vetänyt graduseminaaria yhdessä kollegan kanssa (yhteisopettajuus),
- kerännyt tutkimusaineistoa ohjauksellisesta tiedonhankintahaastattelusta,
- kirjoittanut ja lähettänyt abstraktin konferenssiin,
- kirjoittanut ja keskustellut kollegan kanssa toisesta abstraktista,
- vetänyt opiskelijoille Otetta opintoihin - ratkaisuja opiskelupulmiin -ryhmää,
- pitänyt kaikille avoimen EDU-luennon tiedonhankinnan ohjaamisen erityispiirteistä,
- osallistunut yliopiston tieto- ja viestintätekniikan tulevaisuutta suuntaavaan Kokonaisarkkitehtuuri työpajaan
- osallistunut yliopiston maksullista- ja tutkintoja täydentävää koulutusta käsittelevään työpajaan,
- valmistellut projektimme julkistamistilaisuutta,
- tehnyt julkistamistilaisuuteen videoseinän ja valinnut siihen musiikin,
- virittänyt pari iPadia julkistamistilaisuuteen,
- tehnyt pari youtube videota,
- taittanut yhden iBooks e-kirjan,
- lukenut yliopiston toimintakertomusta ja tilinpäätöstä,
- merkinnyt tunteja soleTM:n,
- laskuttanut hankintoja Travelin kautta,
- ollut lomalla,
- ollut flunssassa,
- ollut onnellinen,
- ollut väsynyt,
- ollut innostunut,
- ollut olemassa,
- ollut.
Monet näistä tilanteista ovat hyvin yhteisöllisiä. Enemmän kuin usein kuvittelemmekaan. Vaalitavoitteitamme kommentoinut "anonyymi" on arvostellut, että ratsastamme "hallinnon kankeudella ja huonoilla tietojärjestelmillä". Emme ratsasta - osallistumme niiden kehittämiseen. Mainitut kokonaisarkkitehtuuri ja koulutus työpajat ovat mielestäni hyviä esimerkkejä siitä. Ensiksi mainitussa sain lähes roolin johon en mahdu - olin ainoa opettaja-tutkija paikalla. Hei missä te muut olitte? Anonyymistä en tiedä, mutta epäilen ettei hänkään ollut paikalla.
Kaikessa työssä minua on auttanut erityisesti muutama asia: toimiva yhteisö ja ohjattu työskentely sekä ketterä, kevyt tieto- ja viestintätekniikka. Molempien sosiaaliset muodot ovat onnistuessaan avoimia, kannustavia, läpinäkyviä, ennustettavia ja selkeitä. Se luo turvallisuutta ja jaksamista.
Ollaan olemassa vaalien jälkeenkin ja "menestystä kaikkiin pyrkimyksiinne!" niin kuin minulla on tapana sanoa. Päätän vaaliblogauksen omalta osaltani tähän - toki kommentit luen ja niihin mahdollisesti vastaankin.
Kai Halttunen
Kai Halttunen
torstai 25. lokakuuta 2012
Äänestys käynnistyy 25.10.2012 klo 9.00
Äänestys käynnissä arkisin (ei su) 25. - 30.10.2012 klo 8.00 - 16.00 (25.10. klo 9.00 - 16.00)
Äänestys Intrassa >>>
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Olemmeko todella yliopisto?
Olimme tänään Kai
Halttusen kanssa Tutkijoiden ja opettajien vaaliliiton ehdokkaina äänestäjien
tavattavissa Päätalon aulassa
puolilta päivin. Äänestäjiä ei näkynyt. Pari
opiskelijaa haki teetä, ja muutama tuttu kollega kävi juttelemassa. Mieleemme
alkoi hiipiä kauhea epäilys, jos yliopiston hallituksen vaali ei kiinnostakaan
tutkijoita ja opettajia. Mitä jos tutkijat ja opettajat ajattelevat, että samantekevää eivätkä äänestä vaaleissa? Mitä jos uuteen hallitukseen ei valita
yhtään tutkijaa tai opettajaa, joka toisi esille opetuksen ja tutkimuksen
näkemyksen yliopiston kehittämisessä seuraavien neljän vuoden aikana?
Nyt jo tiedämme, että iso
osa ns. apurahatutkijoista ei tehnyt oikaisua vaaliluetteloon. Ainostaan vain
noin 20 teki kirjallisen oikaisun asiasta ja sai äänioikeuden. Toisin sanoen
suurin osa apurahalla työskentelevistä ei voi äänestää näissä vaaleissa, koska
heiltä puuttuu äänioikeus. Onko taustalla tietämättömyys, välinpitämättömyys, yliopiston
taholta huono informaation kulku asiasta vai pelkkä laiskuus?
Nuorten tutkijoiden
kanssa käymieni keskustelujen pohjalta sanoisin, että monilla on vahva
ulkopuolisuuden kokemus yliopistossa tyyliin ”olen täällä vain töissä” ja ”teen
vain tätä väitöskirjaa, eikä minua kiinnosta yliopiston toiminta noin muuten”.
Osalla väitöskirjan tekijöistä on myös vahva opiskelijaidentiteetti: he
identifioivat itsensä tohtoriopiskelijoiksi eivät tutkijoiksi tai yliopiston
työntekijöiksi. Voimakkaan opiskelijaidentiteetin myötä he helposti näkevät
itsensä vastakkaisessa leirissä suhteessa professoreihin, opettajiin ja
vanhempiin tutkijoihin. Toivottavasti olen tässä asiassa väärässä!
Viime aikoina on puhuttu
paljon lähidemokratian merkityksestä ja siitä, miten ihmiset haluavat vaikuttaa
ensisijaisesti niihin asioihin, jotka koskevat heitä suoraa. Yliopiston
hallituksen vaali on lähidemokratiaa parhaimmillaan. Yliopiston hallituksen
tekemät päätökset vaikuttavat suoraa moniin ylipiston opettajia ja tutkijoita
koskeviin asioihin. Valitettavasti ulkopuolisuuden kokemukset ovat tuttuja
monille vanhemmillekin tutkijoille ja opettajille, jotka ovat vuosikausia
työskennelleet eri pituisissa pätkissä yliopistolla. Myös heidän
äänestysmotivaationsa saattaa olla heikoilla.
Hyvät kollegat, haluan
silti vakuuttaa, että me olemme yliopisto, jos vain niin tahdomme. Äänestäkää!
Äänestysaikaa on huomisesta torstaista 25.10. ensi viikon tiistaihin 30.10
asti.
Sitä paitsi meidät voi
Kain kanssa tavata vielä huomenna torstaina 25.10 klo 12-13 Kaupin kampuksella B-rakennuksen aulassa
(Medisiinarinkatu 3).
Nähdään siellä!
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Pätkä, pätkempi, pätkin - Opettajan työsuhteista
Yliopistossa on paljon opettajia, jotka ovat hyvin sitoutuneet työhönsä. He ovat hoitaneet määräaikaisia tehtäviä ja sijaisuusketjujen osia useita vuosia.
Minulla on tähän päivään mennessä kaikkiaan 145 opettajan tai tutkijan työsuhdetta Tampereen yliopistoon, jos lasketaan kaikki yksittäisetkin erillisellä määräyksellä tehdyt tuntiopetukset. Olen tehnyt tätä työtä vuodesta 1991. Osittain työsuhteet ovat päällekkäisiä, pidemmistä työsuhteista 3 on kestänyt yli vuoden, 9 puolesta vuodesta vuoteen ja loput alle vuoden, minimissään yhden tunnin. Lisäksi olen tehnyt ostopalveluna työtä projekteille kun olen toiminut yrittäjänä.
Yliopisto ei sitoudu näihin ihmisiin, joiden työpanos mahdollistaa monet perustoiminnot ja samalla vakinaisessa työsuhteessa olevien vapaan liikkuvuuden esim. professoreiden sijaisuuksissa.
Pätkäopettajan ongelmana on yleisen epävarmuuden lisäksi myös koulutuksen kehittämistoimien katkeaminen tai suorastaan katoaminen, jos sijaisuus päättyy vähäksikin aikaa.
Yliopistossa puhutaan pedagogisesta johtamisesta. Ilman vakinaista työsuhdetta ei pääse vaikuttamaan ja johtamaan pedagogista työtä, vaikka siihen olisi erittäin hyvät edellytykset. Sivutoimista tuntiopetusta annettiin TaY:ssa v. 2010 kaikkiaan 49 henkilötyövuoden verran – olisiko aika tehdä työsopimuksia toistaiseksi?
Kai Halttunen
Minulla on tähän päivään mennessä kaikkiaan 145 opettajan tai tutkijan työsuhdetta Tampereen yliopistoon, jos lasketaan kaikki yksittäisetkin erillisellä määräyksellä tehdyt tuntiopetukset. Olen tehnyt tätä työtä vuodesta 1991. Osittain työsuhteet ovat päällekkäisiä, pidemmistä työsuhteista 3 on kestänyt yli vuoden, 9 puolesta vuodesta vuoteen ja loput alle vuoden, minimissään yhden tunnin. Lisäksi olen tehnyt ostopalveluna työtä projekteille kun olen toiminut yrittäjänä.
Yliopisto ei sitoudu näihin ihmisiin, joiden työpanos mahdollistaa monet perustoiminnot ja samalla vakinaisessa työsuhteessa olevien vapaan liikkuvuuden esim. professoreiden sijaisuuksissa.
Pätkäopettajan ongelmana on yleisen epävarmuuden lisäksi myös koulutuksen kehittämistoimien katkeaminen tai suorastaan katoaminen, jos sijaisuus päättyy vähäksikin aikaa.
Yliopistossa puhutaan pedagogisesta johtamisesta. Ilman vakinaista työsuhdetta ei pääse vaikuttamaan ja johtamaan pedagogista työtä, vaikka siihen olisi erittäin hyvät edellytykset. Sivutoimista tuntiopetusta annettiin TaY:ssa v. 2010 kaikkiaan 49 henkilötyövuoden verran – olisiko aika tehdä työsopimuksia toistaiseksi?
Kai Halttunen
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Onko yliopistolla varaa ottaa tutkimusrahoitusta vastaan?
Täydentävään rahoitukseen liittyvät ongelmat ovat yksi keskeinen syy suostua ehdokkaaksi Tampereen yliopiston hallituksen vaaliin.
Miksi? Oma kokemukseni täydentävän rahoituksen hakemisesta valottaa tätä asiaa.
Viime keväänä hain tutkimushankkeelleni Tekesistä rahoitusta yhdessä
Jyväskylän yliopiston kanssa. Tutkimushankkeen suunnittelu eteni hyvin aina
siihen asti, kunnes tuli aika tehdä budjettia. Tekes edellyttää, että yliopiston
omavastuurahoitusosuus kokonaisbudjetissa on 40 %. Määräaikaisena tutkijana
ilman ns. "opetusvirkaa" minun piti keksiä, mistä tuo 40 %:n osuus saataisiin
revittyä kokoon. Kyselin asiaa tutkimuspalveluista ja yksikön johdosta, mutta sain
vain epämääräisiä kehotuksia tyyliin "etsi joku yksikön professori, joka voi
kirjata työtunteja hankkeelle". Käytännössä tälle professorille ei olisi asetettu mitään
velvoitetta tehdä tutkimusta tässä hankkeessa. Mietin, heitänkö jo tässä
vaiheessa hanskat tiskiin.
Alkoi näyttää siltä, että täydentävä tutkimus-rahoitus on liian
kallista, että Tampereen yliopistolla olisi varaa ottaa sitä vastaan.
Oli suorastaan huvittavaa lukea Tampereen yliopiston strategiaa
vuosille 2010–2015: "Tukea ja ohjausta lisätään täydentävän
rahoituksen hakemisessa, jotta menestytään kovenevassa kilpailussa
rahoituksesta. Täydentävän rahoituksen osuus yliopiston varsinaisesta
budjettirahoituksesta nostetaan 40 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Sisäinen
rahanjakomalli muutetaan strategian mukaisesti kannustavaksi."
Tampereen yliopisto haluaa nostaa täydentävää rahoitustaan,
mutta käytännössä rahoituksen hankkiminen on tehty meille pätkätutkijadosenteille
lähestulkoon mahdottomaksi. Tiedän, että monet määräaikaiset yliopistotutkijat
ja tutkimusyksiköt painivat samojen ongelmien kanssa kuin minä. Kun tuo
puuttuva 20–40 %:n osuus tutkimusrahoituksesta korvataan opetustehtävässä
toimivien työtunneilla, tutkijoiden on etsittävä jatkuvasti erilaisia
professoribulvaaneja omille projekteilleen. Senioritutkijan urakehitys helposti
vääristyy, jos tutkijoiden suunnittelemat ja käytännössä johtamat projektit
pyörivät professorien nimissä.
Lähetin viime keväänä rehtoraatille kirjeen, jossa pyysin kannanottoa
siihen, miten hankkeen kokonaisbudjetin osalta puuttuvan 40 % osalta menetellään.
En ole saanut keneltäkään selkeää vastausta kysymykseeni.
Aihe on nimittäin edelleen akuutti. Tekes myönsi kahden vuoden mittaisen rahoituksen hankkeellemme! Tuolla hakukierroksella noin 70 % hakemuksista hylättiin. Tampereen teknillinen yliopisto ei kuulemma saanut yhtään jaossa olleista rahoituspoteista. Kiitos Tampereen yliopisto, että jaksoit kannustaa minua!
Aihe on nimittäin edelleen akuutti. Tekes myönsi kahden vuoden mittaisen rahoituksen hankkeellemme! Tuolla hakukierroksella noin 70 % hakemuksista hylättiin. Tampereen teknillinen yliopisto ei kuulemma saanut yhtään jaossa olleista rahoituspoteista. Kiitos Tampereen yliopisto, että jaksoit kannustaa minua!
Palkinnoksi sain vuoden
mittaisen työsuhteen yliopistolla, koska kukaan ei osannut yksikössä tai
tutkimuspalveluissa parin kuukauden pähkäilyn jälkeenkään laskea,
miten pitkälle hankkimani rahoitus oikeastaan riittää.
Onko syynä monimutkainen ja hämärä kokonaiskustannusmalli, jos yliopistolla ei enää osata laskea tutkimushankkeiden todellisia kuluja?
Siihen vastaaminen vaatii jo ihan
oman blogikirjoituksensa.
Jaana Parviainen
maanantai 8. lokakuuta 2012
Vaikuttavaa tutkimusta ja opetusta
Päivitin viime viikolla
facebook-statustani erään väitöskirjaa koskevan esitarkastuksen jälkeen: "Tutkijan työn ehdottomia kohokohtia ovat ne, kun kuulee, miten joku joskus
jossain ihan toisaalla on saanut sattumalta käsiinsä kirjoittamasi tekstin
lukenut sen, inspiroitunut, ymmärtänyt siitä jotain olennaista ja alkanut
kehittää asiaa eteenpäin uuteen suuntaan. Sen rinnalla kaikki cv:ssa listatut
tieteelliset ansiot näyttävät aika turhilta."
Kummallista kyllä monet tuntemani yliopiston tutkijat ja opettajat näyttävät ajattelevan samansuuntaisesti – ainakin tykkääjien määrän perusteella. Tämä ei tietysti tarkoita, että eläisimme pelkällä kiitoksella ja kunnialla, mutta yliopiston nykyinen palkkio- ja palkitsemisjärjestelmä ei kykene tunnistamaan tutkimus- ja opetustyössä syntyviä todellisia onnistumisen kokemuksia.
Kummallista kyllä monet tuntemani yliopiston tutkijat ja opettajat näyttävät ajattelevan samansuuntaisesti – ainakin tykkääjien määrän perusteella. Tämä ei tietysti tarkoita, että eläisimme pelkällä kiitoksella ja kunnialla, mutta yliopiston nykyinen palkkio- ja palkitsemisjärjestelmä ei kykene tunnistamaan tutkimus- ja opetustyössä syntyviä todellisia onnistumisen kokemuksia.
Tutkimustyö ei koskaan
ala minusta tai pääty minuun, vaan tutkija on osa suurta kollektiivista
projektia, ikään kuin yksi linkki ketjussa, jossa tieto ja taito siirtyvät aina
kriittisen suodattimen läpi uudelle sukupolvelle. Tuntuu häkellyttävän
hienolta, jos pystyy joskus oikeasti keksimään ja kehittämää jotakin sellaista,
joka kantaa ja vie muiden tulevien sukupolvien tutkimustyötä eteenpäin.
Yliopistossa tutkimuksen ja opetuksen yhteensovittaminen vaatii jatkuvaa tasapainoilua, mutta tunnustan välillä oikeasti nauttivani opetuksesta. Yksi opetustyön palkitsevimmista hetkistä on nähdä luennoilla, miten opiskelijoiden poskille alkaa kohota puna innostuksesta ja silmissä näkyvät oivalluksen hetket. Jotain alkaa tapahtua, ja joskus juuri näillä hetkillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ilman innostuksesta syntyvää pitkäjänteistä tieteellistä motivaatiota tuskin Suomessa olisi kovinkaan montaa professoria!
Yliopistossa tutkimuksen ja opetuksen yhteensovittaminen vaatii jatkuvaa tasapainoilua, mutta tunnustan välillä oikeasti nauttivani opetuksesta. Yksi opetustyön palkitsevimmista hetkistä on nähdä luennoilla, miten opiskelijoiden poskille alkaa kohota puna innostuksesta ja silmissä näkyvät oivalluksen hetket. Jotain alkaa tapahtua, ja joskus juuri näillä hetkillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ilman innostuksesta syntyvää pitkäjänteistä tieteellistä motivaatiota tuskin Suomessa olisi kovinkaan montaa professoria!
Yliopistossa käytetään
paljon aikaan opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamiseen ja tämän laadun
mittaamisen kehittämiseen. Se on toki tärkeää. Toinen asia on, pystytäänkö
laatujärjestelmien kautta koskaan mittaamaan tutkimuksen ja opetuksen ehkä
kaikkein merkittävimpiä, hiljaisesti tapahtuvia oivalluksia ja hitaasti tapahtuvaa opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta.
Kenties meidän on jossain
määrin hyväksyttävä se, että mittaristot ovat aina enemmän ja vähemmän epätäydellisiä korvikkeita.
Siksi yliopistossa tarvitaan myös tutkimuksen ja opetuksen akateemisen ruohonjuuritason ymmärrystä ja käytännöllistä järkeä päätöksenteossa erilaisten mittaristojen
tuottaman silppuinformaation rinnalle. Yliopiston hallituksen tehtäviin kuuluu muun
muassa päättää koko yliopiston toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista,
strategiasta ja ohjauksen periaatteista. Vaikka yliopiston päätöksenteko ja
tulosohjaus ovat muuttuneet hektisiksi, jopa kvartaalitalouden lakeja
noudattavaksi, on syytä muistaa myös ne hitauden periaatteet ja lait, joiden
mukaan oikeasti vaikuttava tutkimus ja opetus lopulta syntyy.
Ensi vuodesta alkaen
Opetusministeriön rahoituksen jakoperusteet yliopistoille muuttuvat. Yksi
yliopistojen uusista perusrahoituksen laskentaperusteista on, että opiskelijan
on suoritettava vähintään 55 opintopistettä vuodessa. Näiden uusien vaatimusten
osalta moni yliopiston opettaja joutuu miettimään, pystynkö enää tarjoamaan
opiskelijoille todellisia onnistumisen ja innostumisen hetkiä? Syntyykö omilla
luennoillani innostusta, joka jaksaa kantaa ja motivoida myös tulevaisuuden
yliopiston tutkijoita ja opettajia?
Jaana Parviainen
Jaana Parviainen
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Millainen on yliopiston sosiaalinen muoto?
Viime vuosina olen kiinnostunut käsitteestä "sosiaalinen muoto". Se näyttäytyy minulle konkreettisesti opetus-, ohjaus- ja kokoustilanteissa. Hallitseeko tilaa valtava pöytä, jota ei kuitenkaan käytetä mihinkään – paitsi ehkä suojana, oman reviirin merkkaajana tai omaan maailman eristäytymisen välineenä? Pöytä helpottaa myös siirtymistä läsnäolosta toisiin maailmoihin – varsinkin, jos mukana on sopivia mobiililaitteita.
Suosin kevyillä irtokalusteilla varustettuja tiloja. Pöydät siirrän usein syrjään – seurauksena läsnäolo, helppo vuorovaikutus, tasa-arvo, keskittyminen, tehokas toiminta ...
Yliopiston hallituksen pöytään tai muuhun sosiaaliseen muotoon on tarjolla vain kaksi paikkaa kiintiöstä II, eli muu henkilökunta. Mielestämme on ehdottoman tärkeää, että noilla paikoilla on opetus- ja tutkimushenkilökunnan edustus. Me kuitenkin olemme yliopiston tehtävien ytimessä – opetuksessa ja tutkimuksessa! Me myös kohtaamme ihmisiä muissakin sosiaalisissa muodoissa kuin hallinnon pöydissä, ja niiden kohtaamisten sisällön haluamme tehdä näkyväksi myös yliopiston hallituksessa.
Kai Halttunen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)