Viime keväänä hain tutkimushankkeelleni Tekesistä rahoitusta yhdessä
Jyväskylän yliopiston kanssa. Tutkimushankkeen suunnittelu eteni hyvin aina
siihen asti, kunnes tuli aika tehdä budjettia. Tekes edellyttää, että yliopiston
omavastuurahoitusosuus kokonaisbudjetissa on 40 %. Määräaikaisena tutkijana
ilman ns. "opetusvirkaa" minun piti keksiä, mistä tuo 40 %:n osuus saataisiin
revittyä kokoon. Kyselin asiaa tutkimuspalveluista ja yksikön johdosta, mutta sain
vain epämääräisiä kehotuksia tyyliin "etsi joku yksikön professori, joka voi
kirjata työtunteja hankkeelle". Käytännössä tälle professorille ei olisi asetettu mitään
velvoitetta tehdä tutkimusta tässä hankkeessa. Mietin, heitänkö jo tässä
vaiheessa hanskat tiskiin.
Alkoi näyttää siltä, että täydentävä tutkimus-rahoitus on liian
kallista, että Tampereen yliopistolla olisi varaa ottaa sitä vastaan.
Oli suorastaan huvittavaa lukea Tampereen yliopiston strategiaa
vuosille 2010–2015: "Tukea ja ohjausta lisätään täydentävän
rahoituksen hakemisessa, jotta menestytään kovenevassa kilpailussa
rahoituksesta. Täydentävän rahoituksen osuus yliopiston varsinaisesta
budjettirahoituksesta nostetaan 40 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Sisäinen
rahanjakomalli muutetaan strategian mukaisesti kannustavaksi."
Tampereen yliopisto haluaa nostaa täydentävää rahoitustaan,
mutta käytännössä rahoituksen hankkiminen on tehty meille pätkätutkijadosenteille
lähestulkoon mahdottomaksi. Tiedän, että monet määräaikaiset yliopistotutkijat
ja tutkimusyksiköt painivat samojen ongelmien kanssa kuin minä. Kun tuo
puuttuva 20–40 %:n osuus tutkimusrahoituksesta korvataan opetustehtävässä
toimivien työtunneilla, tutkijoiden on etsittävä jatkuvasti erilaisia
professoribulvaaneja omille projekteilleen. Senioritutkijan urakehitys helposti
vääristyy, jos tutkijoiden suunnittelemat ja käytännössä johtamat projektit
pyörivät professorien nimissä.
Lähetin viime keväänä rehtoraatille kirjeen, jossa pyysin kannanottoa
siihen, miten hankkeen kokonaisbudjetin osalta puuttuvan 40 % osalta menetellään.
En ole saanut keneltäkään selkeää vastausta kysymykseeni.
Aihe on nimittäin edelleen akuutti. Tekes myönsi kahden vuoden mittaisen rahoituksen hankkeellemme! Tuolla hakukierroksella noin 70 % hakemuksista hylättiin. Tampereen teknillinen yliopisto ei kuulemma saanut yhtään jaossa olleista rahoituspoteista. Kiitos Tampereen yliopisto, että jaksoit kannustaa minua!
Aihe on nimittäin edelleen akuutti. Tekes myönsi kahden vuoden mittaisen rahoituksen hankkeellemme! Tuolla hakukierroksella noin 70 % hakemuksista hylättiin. Tampereen teknillinen yliopisto ei kuulemma saanut yhtään jaossa olleista rahoituspoteista. Kiitos Tampereen yliopisto, että jaksoit kannustaa minua!
Palkinnoksi sain vuoden
mittaisen työsuhteen yliopistolla, koska kukaan ei osannut yksikössä tai
tutkimuspalveluissa parin kuukauden pähkäilyn jälkeenkään laskea,
miten pitkälle hankkimani rahoitus oikeastaan riittää.
Onko syynä monimutkainen ja hämärä kokonaiskustannusmalli, jos yliopistolla ei enää osata laskea tutkimushankkeiden todellisia kuluja?
Siihen vastaaminen vaatii jo ihan
oman blogikirjoituksensa.
Jaana Parviainen
Jaana esittää relevantteja ongelmia, mutta olisiko myös ratkaisuehdotuksia? Tulisiko tutkimusta organisoida siten, että vakituisissa työsuhteissa olevien työpanosta allokoitaisiin tutkimusprojekteihin, kuten kokonaiskustannusmalli näyttää olettavan? Tulisiko luopua koko kokonaiskustannusmallista, mikä ei tietysti ole yhden yliopiston päätettävissä?
VastaaPoistat. Otto Auranen
Kiitos huomioista ja kysymyksistä. Epäilen, että vakituisissa työsuhteissa olevien työpanoksen ”pakkoallokointi” tutkimusprojekteihin tuskin onnistuisi. Se miten kukin opettaja käyttää tuon tutkimusosuuden kuuluu lähtökohtaisesti opettajien vapauteen tehdä tutkimustyötään kuten parhaimmaksi katsoo. Minusta paras ratkaisu, jolla tuettaisiin myös siirtymistä tutkijan urapolulla kakkostasolta kolmostasolle, olisi eräänlainen purskurirahasto, josta myönnettäisiin tuo puuttuva 20-40% osa budjetista, jonka kokonaiskustannusmalli edellyttää. Yliopisto tahkosi voittoa n. 4 milj. euroa vuonna 2011, osa tästä voitosta koostuu projektien ns. ”overheadeista”, joka syntyy osasta tutkimusprojekteista tämän kokonaiskustannusmallin tuloksena yliopistolle. Tampereen yliopisto ei voi yksipuolisesti irrottautua kokonaiskustannusmallista. Tosin on muistettava, että osa tutkimuksen rahoittajista ei käytä kokonaiskustannusmallia, joten käytännössä osa tutkimusprojektien rahoitusta pyöritetään edelleen vanhaan malliin.
PoistaTerveisin
Jaana Parviainen