Jaana Parviainen hallitukseen – kiitos kaikille äänestäjille!

Yliopiston hallituksen vaalin tulokset on julkaistu. Vaaliliittomme menestyi erinomaisesti: Jaana Parviainen valittiin hallitukseen äänikuningattarena 271 äänellä, ja Kai Halttunen keräsi 127 ääntä. Tarkemmin voit perehtyä vaalien tuloksiin yliopiston intranetin vaalisivuilla (vaatii kirjautumisen peruspalvelutunnuksilla).

Onnittelut ehdokkaillemme hienosta kampanjasta ja kiitokset kaikille edustajiamme äänestäneille luottamuksestanne! Työ tutkijoiden ja opettajien hyväksi jatkuu.

Vaalityöryhmä 

HUOM! (1.11. klo 11.00) Uutiseen korjattu Kai Halttusen asema. Yliopiston hallituksella ei ole johtosäännön mukaan varajäseniä, ja täydennysmenettelyn periaatteita ei vielä ole päätetty.

Mutta, mutta - suuri mutta, kuka pelkää ...

Vaali(kamppailu)n aikana olen osallistunut yliopiston toimintaan monin tavoin. Olen:

• vetänyt yliopisto-opettajille suunnattua työnohjauksellista koulutusta Ryhmä ryhmä 5,
• käynyt ohjauksellisia keskusteluja graduntekijöiden kanssa,
• vetänyt graduseminaaria yhdessä kollegan kanssa (yhteisopettajuus),
• kerännyt tutkimusaineistoa ohjauksellisesta tiedonhankintahaastattelusta,
• kirjoittanut ja lähettänyt abstraktin konferenssiin,
• kirjoittanut ja keskustellut kollegan kanssa toisesta abstraktista,
• vetänyt opiskelijoille Otetta opintoihin - ratkaisuja opiskelupulmiin -ryhmää,
• pitänyt kaikille avoimen EDU-luennon tiedonhankinnan ohjaamisen erityispiirteistä,
• osallistunut yliopiston tieto- ja viestintätekniikan tulevaisuutta suuntaavaan Kokonaisarkkitehtuuri työpajaan
• osallistunut yliopiston maksullista- ja tutkintoja täydentävää koulutusta käsittelevään työpajaan,
• valmistellut projektimme julkistamistilaisuutta,
• tehnyt julkistamistilaisuuteen videoseinän ja valinnut siihen musiikin,
• virittänyt pari iPadia julkistamistilaisuuteen,
• tehnyt pari youtube videota,
• taittanut yhden iBooks e-kirjan,
• lukenut yliopiston toimintakertomusta ja tilinpäätöstä,
• merkinnyt tunteja soleTM:n,
• laskuttanut hankintoja Travelin kautta,
• ollut lomalla,
• ollut flunssassa,
• ollut onnellinen,
• ollut väsynyt,
• ollut innostunut,
• ollut olemassa,
• ollut.

Monet näistä tilanteista ovat hyvin yhteisöllisiä. Enemmän kuin usein kuvittelemmekaan. Vaalitavoitteitamme kommentoinut "anonyymi" on arvostellut, että ratsastamme "hallinnon kankeudella ja huonoilla tietojärjestelmillä". Emme ratsasta - osallistumme niiden kehittämiseen. Mainitut kokonaisarkkitehtuuri ja koulutus työpajat ovat mielestäni hyviä esimerkkejä siitä. Ensiksi mainitussa sain lähes roolin johon en mahdu - olin ainoa opettaja-tutkija paikalla. Hei missä te muut olitte? Anonyymistä en tiedä, mutta epäilen ettei hänkään ollut paikalla.

Kaikessa työssä minua on auttanut erityisesti muutama asia: toimiva yhteisö ja ohjattu työskentely sekä ketterä, kevyt tieto- ja viestintätekniikka. Molempien sosiaaliset muodot ovat onnistuessaan avoimia, kannustavia, läpinäkyviä, ennustettavia ja selkeitä. Se luo turvallisuutta ja jaksamista.

Ollaan olemassa vaalien jälkeenkin ja "menestystä kaikkiin pyrkimyksiinne!" niin kuin minulla on tapana sanoa. Päätän vaaliblogauksen omalta osaltani tähän - toki kommentit luen ja niihin mahdollisesti vastaankin.

Kai Halttunen

Äänestys käynnistyy 25.10.2012 klo 9.00

Äänestys käynnissä arkisin (ei su) 25. - 30.10.2012 klo 8.00 - 16.00 (25.10. klo 9.00 - 16.00)

Äänestys Intrassa >>>

Olemmeko todella yliopisto?

Olimme tänään Kai Halttusen kanssa Tutkijoiden ja opettajien vaaliliiton ehdokkaina äänestäjien tavattavissa Päätalon aulassa puolilta päivin. Äänestäjiä ei näkynyt. Pari opiskelijaa haki teetä, ja muutama tuttu kollega kävi juttelemassa. Mieleemme alkoi hiipiä kauhea epäilys, jos yliopiston hallituksen vaali ei kiinnostakaan tutkijoita ja opettajia. Mitä jos tutkijat ja opettajat ajattelevat, että samantekevää eivätkä äänestä vaaleissa? Mitä jos uuteen hallitukseen ei valita yhtään tutkijaa tai opettajaa, joka toisi esille opetuksen ja tutkimuksen näkemyksen yliopiston kehittämisessä seuraavien neljän vuoden aikana?

Nyt jo tiedämme, että iso osa ns. apurahatutkijoista ei tehnyt oikaisua vaaliluetteloon. Ainostaan vain noin 20 teki kirjallisen oikaisun asiasta ja sai äänioikeuden. Toisin sanoen suurin osa apurahalla työskentelevistä ei voi äänestää näissä vaaleissa, koska heiltä puuttuu äänioikeus. Onko taustalla tietämättömyys, välinpitämättömyys, yliopiston taholta huono informaation kulku asiasta vai pelkkä laiskuus?

Nuorten tutkijoiden kanssa käymieni keskustelujen pohjalta sanoisin, että monilla on vahva ulkopuolisuuden kokemus yliopistossa tyyliin ”olen täällä vain töissä” ja ”teen vain tätä väitöskirjaa, eikä minua kiinnosta yliopiston toiminta noin muuten”. Osalla väitöskirjan tekijöistä on myös vahva opiskelijaidentiteetti: he identifioivat itsensä tohtoriopiskelijoiksi eivät tutkijoiksi tai yliopiston työntekijöiksi. Voimakkaan opiskelijaidentiteetin myötä he helposti näkevät itsensä vastakkaisessa leirissä suhteessa professoreihin, opettajiin ja vanhempiin tutkijoihin. Toivottavasti olen tässä asiassa väärässä!

Viime aikoina on puhuttu paljon lähidemokratian merkityksestä ja siitä, miten ihmiset haluavat vaikuttaa ensisijaisesti niihin asioihin, jotka koskevat heitä suoraa. Yliopiston hallituksen vaali on lähidemokratiaa parhaimmillaan. Yliopiston hallituksen tekemät päätökset vaikuttavat suoraa moniin ylipiston opettajia ja tutkijoita koskeviin asioihin. Valitettavasti ulkopuolisuuden kokemukset ovat tuttuja monille vanhemmillekin tutkijoille ja opettajille, jotka ovat vuosikausia työskennelleet eri pituisissa pätkissä yliopistolla. Myös heidän äänestysmotivaationsa saattaa olla heikoilla.

Hyvät kollegat, haluan silti vakuuttaa, että me olemme yliopisto, jos vain niin tahdomme. Äänestäkää! Äänestysaikaa on huomisesta torstaista 25.10. ensi viikon tiistaihin 30.10 asti.

Sitä paitsi meidät voi Kain kanssa tavata vielä huomenna torstaina 25.10 klo 12-13 Kaupin kampuksella B-rakennuksen aulassa (Medisiinarinkatu 3).

Nähdään siellä!

Jaana Parviainen

Pätkä, pätkempi, pätkin - Opettajan työsuhteista

Yliopistossa on paljon opettajia, jotka ovat hyvin sitoutuneet työhönsä. He ovat hoitaneet määräaikaisia tehtäviä ja sijaisuusketjujen osia useita vuosia. 

Minulla on tähän päivään mennessä kaikkiaan 145 opettajan tai tutkijan työsuhdetta Tampereen yliopistoon, jos lasketaan kaikki yksittäisetkin erillisellä määräyksellä tehdyt tuntiopetukset. Olen tehnyt tätä työtä vuodesta 1991. Osittain työsuhteet ovat päällekkäisiä, pidemmistä työsuhteista 3 on kestänyt yli vuoden, 9 puolesta vuodesta vuoteen ja loput alle vuoden, minimissään yhden tunnin. Lisäksi olen tehnyt ostopalveluna työtä projekteille kun olen toiminut yrittäjänä.

Yliopisto ei sitoudu näihin ihmisiin, joiden työpanos mahdollistaa monet perustoiminnot ja samalla vakinaisessa työsuhteessa olevien vapaan liikkuvuuden esim. professoreiden sijaisuuksissa. 


Pätkäopettajan ongelmana on yleisen epävarmuuden lisäksi myös koulutuksen kehittämistoimien katkeaminen tai suorastaan katoaminen, jos sijaisuus päättyy vähäksikin aikaa. 

Yliopistossa puhutaan pedagogisesta johtamisesta. Ilman vakinaista työsuhdetta ei pääse vaikuttamaan ja johtamaan pedagogista työtä, vaikka siihen olisi erittäin hyvät edellytykset. Sivutoimista tuntiopetusta annettiin TaY:ssa v. 2010 kaikkiaan 49 henkilötyövuoden verran – olisiko aika tehdä työsopimuksia toistaiseksi? 

Kai Halttunen

Onko yliopistolla varaa ottaa tutkimusrahoitusta vastaan?

Täydentävään rahoitukseen liittyvät ongelmat ovat yksi keskeinen syy suostua ehdokkaaksi Tampereen yliopiston hallituksen vaaliin. Miksi? Oma kokemukseni täydentävän rahoituksen hakemisesta valottaa tätä asiaa.

Viime keväänä hain tutkimushankkeelleni Tekesistä rahoitusta yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa. Tutkimushankkeen suunnittelu eteni hyvin aina siihen asti, kunnes tuli aika tehdä budjettia. Tekes edellyttää, että yliopiston omavastuurahoitusosuus kokonaisbudjetissa on 40 %. Määräaikaisena tutkijana ilman ns. "opetusvirkaa" minun piti keksiä, mistä tuo 40 %:n osuus saataisiin revittyä kokoon. Kyselin asiaa tutkimuspalveluista ja yksikön johdosta, mutta sain vain epämääräisiä kehotuksia tyyliin "etsi joku yksikön professori, joka voi kirjata työtunteja hankkeelle". Käytännössä tälle professorille ei olisi asetettu mitään velvoitetta tehdä tutkimusta tässä hankkeessa. Mietin, heitänkö jo tässä vaiheessa hanskat tiskiin.

Alkoi näyttää siltä, että täydentävä tutkimus-rahoitus on liian kallista, että Tampereen yliopistolla olisi varaa ottaa sitä vastaan.

Oli suorastaan huvittavaa lukea Tampereen yliopiston strategiaa vuosille 2010–2015: "Tukea ja ohjausta lisätään täydentävän rahoituksen hakemisessa, jotta menestytään kovenevassa kilpailussa rahoituksesta. Täydentävän rahoituksen osuus yliopiston varsinaisesta budjettirahoituksesta nostetaan 40 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Sisäinen rahanjakomalli muutetaan strategian mukaisesti kannustavaksi."

Tampereen yliopisto haluaa nostaa täydentävää rahoitustaan, mutta käytännössä rahoituksen hankkiminen on tehty meille pätkätutkijadosenteille lähestulkoon mahdottomaksi. Tiedän, että monet määräaikaiset yliopistotutkijat ja tutkimusyksiköt painivat samojen ongelmien kanssa kuin minä. Kun tuo puuttuva 20–40 %:n osuus tutkimusrahoituksesta korvataan opetustehtävässä toimivien työtunneilla, tutkijoiden on etsittävä jatkuvasti erilaisia professoribulvaaneja omille projekteilleen. Senioritutkijan urakehitys helposti vääristyy, jos tutkijoiden suunnittelemat ja käytännössä johtamat projektit pyörivät professorien nimissä.

Lähetin viime keväänä rehtoraatille kirjeen, jossa pyysin kannanottoa siihen, miten hankkeen kokonaisbudjetin osalta puuttuvan 40 % osalta menetellään. En ole saanut keneltäkään selkeää vastausta kysymykseeni. 

Aihe on nimittäin edelleen akuutti. Tekes myönsi kahden vuoden mittaisen rahoituksen hankkeellemme! Tuolla hakukierroksella noin 70 % hakemuksista hylättiin. Tampereen teknillinen yliopisto ei kuulemma saanut yhtään jaossa olleista rahoituspoteista. Kiitos Tampereen yliopisto, että jaksoit kannustaa minua! 

Palkinnoksi sain vuoden mittaisen työsuhteen yliopistolla, koska kukaan ei osannut yksikössä tai tutkimuspalveluissa parin kuukauden pähkäilyn jälkeenkään laskea, miten pitkälle hankkimani rahoitus oikeastaan riittää. 

Onko syynä monimutkainen ja hämärä kokonaiskustannusmalli, jos yliopistolla ei enää osata laskea tutkimushankkeiden todellisia kuluja?

Siihen vastaaminen vaatii jo ihan oman blogikirjoituksensa.

Jaana Parviainen

Vaikuttavaa tutkimusta ja opetusta

Päivitin viime viikolla facebook-statustani erään väitöskirjaa koskevan esitarkastuksen jälkeen: "Tutkijan työn ehdottomia kohokohtia ovat ne, kun kuulee, miten joku joskus jossain ihan toisaalla on saanut sattumalta käsiinsä kirjoittamasi tekstin lukenut sen, inspiroitunut, ymmärtänyt siitä jotain olennaista ja alkanut kehittää asiaa eteenpäin uuteen suuntaan. Sen rinnalla kaikki cv:ssa listatut tieteelliset ansiot näyttävät aika turhilta."

Kummallista kyllä  monet tuntemani yliopiston tutkijat ja opettajat näyttävät ajattelevan samansuuntaisesti – ainakin tykkääjien määrän perusteella. Tämä ei tietysti tarkoita, että eläisimme pelkällä kiitoksella ja kunnialla, mutta yliopiston nykyinen palkkio- ja palkitsemisjärjestelmä ei kykene tunnistamaan tutkimus- ja opetustyössä syntyviä todellisia onnistumisen kokemuksia.

Tutkimustyö ei koskaan ala minusta tai pääty minuun, vaan tutkija on osa suurta kollektiivista projektia, ikään kuin yksi linkki ketjussa, jossa tieto ja taito siirtyvät aina kriittisen suodattimen läpi uudelle sukupolvelle. Tuntuu häkellyttävän hienolta, jos pystyy joskus oikeasti keksimään ja kehittämää jotakin sellaista, joka kantaa ja vie muiden tulevien sukupolvien tutkimustyötä eteenpäin. 

Yliopistossa tutkimuksen ja opetuksen yhteensovittaminen vaatii jatkuvaa tasapainoilua, mutta tunnustan välillä oikeasti nauttivani opetuksesta. Yksi opetustyön palkitsevimmista hetkistä on nähdä luennoilla, miten opiskelijoiden poskille alkaa kohota puna innostuksesta ja silmissä näkyvät oivalluksen hetket. Jotain alkaa tapahtua, ja joskus juuri näillä hetkillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ilman innostuksesta syntyvää pitkäjänteistä tieteellistä motivaatiota tuskin Suomessa olisi kovinkaan montaa professoria!

Yliopistossa käytetään paljon aikaan opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamiseen ja tämän laadun mittaamisen kehittämiseen. Se on toki tärkeää. Toinen asia on, pystytäänkö laatujärjestelmien kautta koskaan mittaamaan tutkimuksen ja opetuksen ehkä kaikkein merkittävimpiä, hiljaisesti tapahtuvia oivalluksia ja hitaasti tapahtuvaa opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta.

Kenties meidän on jossain määrin hyväksyttävä se, että mittaristot ovat aina enemmän ja vähemmän epätäydellisiä korvikkeita. Siksi yliopistossa tarvitaan myös tutkimuksen ja opetuksen akateemisen ruohonjuuritason ymmärrystä ja käytännöllistä järkeä päätöksenteossa erilaisten mittaristojen tuottaman silppuinformaation rinnalle. Yliopiston hallituksen tehtäviin kuuluu muun muassa päättää koko yliopiston toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista, strategiasta ja ohjauksen periaatteista. Vaikka yliopiston päätöksenteko ja tulosohjaus ovat muuttuneet hektisiksi, jopa kvartaalitalouden lakeja noudattavaksi, on syytä muistaa myös ne hitauden periaatteet ja lait, joiden mukaan oikeasti vaikuttava tutkimus ja opetus lopulta syntyy.

Ensi vuodesta alkaen Opetusministeriön rahoituksen jakoperusteet yliopistoille muuttuvat. Yksi yliopistojen uusista perusrahoituksen laskentaperusteista on, että opiskelijan on suoritettava vähintään 55 opintopistettä vuodessa. Näiden uusien vaatimusten osalta moni yliopiston opettaja joutuu miettimään, pystynkö enää tarjoamaan opiskelijoille todellisia onnistumisen ja innostumisen hetkiä? Syntyykö omilla luennoillani innostusta, joka jaksaa kantaa ja motivoida myös tulevaisuuden yliopiston tutkijoita ja opettajia?

Jaana Parviainen

Millainen on yliopiston sosiaalinen muoto?

Viime vuosina olen kiinnostunut käsitteestä "sosiaalinen muoto". Se näyttäytyy minulle konkreettisesti opetus-, ohjaus- ja kokoustilanteissa. Hallitseeko tilaa valtava pöytä, jota ei kuitenkaan käytetä mihinkään – paitsi ehkä suojana, oman reviirin merkkaajana tai omaan maailman eristäytymisen välineenä? Pöytä helpottaa myös siirtymistä läsnäolosta toisiin maailmoihin – varsinkin, jos mukana on sopivia mobiililaitteita.

Suosin kevyillä irtokalusteilla varustettuja tiloja. Pöydät siirrän usein syrjään – seurauksena läsnäolo, helppo vuorovaikutus, tasa-arvo, keskittyminen, tehokas toiminta ...

Yliopiston hallituksen pöytään tai muuhun sosiaaliseen muotoon on tarjolla vain kaksi paikkaa kiintiöstä II, eli muu henkilökunta. Mielestämme on ehdottoman tärkeää, että noilla paikoilla on opetus- ja tutkimushenkilökunnan edustus. Me kuitenkin olemme yliopiston tehtävien ytimessä – opetuksessa ja tutkimuksessa! Me myös kohtaamme ihmisiä muissakin sosiaalisissa muodoissa kuin hallinnon pöydissä, ja niiden kohtaamisten sisällön haluamme tehdä näkyväksi myös yliopiston hallituksessa.

Kai Halttunen